Siirry pääsisältöön

Työnhakijan kesä


Kesä on hankalaa aikaa työnhakijalle. Töiden haku kun ei ole projekti, joka päättyy heinäkuun 10. päivä ja jonka jälkeen alkaa autuas neljän viikon vapaus. Ei, vaan se on päättymätön sarja tehtäviä, jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja stressiä. Jos ei paljon niin ainakin vähän. 

Oma kesäni kuluu toimistohommissa tehtaan jätevedenpuhdistamoa ikkunasta ihaillen (mikä on huomattava parannus entiseen huoneeseen, jossa ei ollut ikkunaa ollenkaan) ja myönnän muistelevani viime kesää tietyllä kaiholla. Silloin töitä ei ollut ja saatoin tehdä jotain aivan muuta. Tässä parhaimmat vinkkini niille, jotka tuskailevat oman työnhakunsa tai sen aloittamattomuuden kanssa:

1. Pidä lomaa

Koko Suomi menee kiinni heinäkuussa. Voit ihan rauhassa painaa juhannuksen jälkeen Ellun kana -vaihteen päälle ja vetäytyä riippumattoon lukemaan lempikirjaasi. Kukaan työnantaja, TE-toimisto, tai headhunter ei tule heinäkuussa vaatimaan sinulta yhtään aktiivisuutta, yhteydenottoa tai follow-up -viestiä; kaikki muutkin ovat lomalla.

Kesäloma oli ehkä viime vuoden paras ratkaisu. Aivot saivat lepoa, sain tehdä mitä ikinä halusin ja reissata minne mielin. Olin leireillä, ystävien häissä, sairastin erittäin rajun kuumetaudin (muistelen edelleen kunnioituksella) ja nautin kesästä. Kun elokuu koitti, alkoivat ajatukset pikkuhiljaa palata työnhaun pariin ja siihen oli myös käyttää energiaa. Loma oli tehnyt tehtävänsä.

Kenellä työssäkäyvällä on mahdollista lomailla kuusi tai seitsemän viikkoa kesällä? Ei kellään (opettajia ei lasketa). Joten nauti vapaa-ajasta, velvollisuudet kyllä odottavat.

2. Pidä yhteystietolistaa

Kun olet yhteydessä kiinnostaviin organisaatioihin työpaikan toivossa tai haet ilmoituspaikkoja (ent. avoimet työpaikat), kannattaa kirjata ylös kenen kanssa olet ollut yhteyksissä ja milloin. Tämän voi tehdä muistivihkoon tai pro-meiningillä exceliin. Minulla on ollut käytössä molemmat: vihko palveli aluksi hyvin, mutta mitä enemmän yhteydenottoja tuli, sitä vaikeampaa oli löytää edellisen keskustelun muistiinpanoja. Erityisesti päivämäärät olin aina unohtanut laittaa ylös. Sitten siirryin exceliin, jossa järjestys pysyy vähän parempana. Minun listani sisältää seuraavat sarakeotsikot:

  • Päiväys
  • Työpaikan nimi
  • Yhteyshenkilön nimi
  • Titteli
  • Puhelinnumero
  • Sähköposti
  • Yhteydenottotapa (sähköposti vai soitto)
  • Uusi kontakti (sovittiinko milloin olet seuraavan kerran yhteydessä?)
  • Kommentit (mitä tahansa huomioita, esim. "iloinen / nyrpeä ihminen puhelimen päässä")

Mikäli kesäloma onnistuu hyvin, muistista on iloisesti pyyhkiytynyt kaikki työnhakuun liittyvät pikkuasiat elokuuhun mennessä. Silloin on todella kiva juttu, jos voi jostain tarkistaa mihin vaiheeseen hommat jäivät juhannuksen alla. Oheista listaa kutsutaan yrityksissä myös CRM:ksi eli Customer Relationship Management  -menetelmäksi. Tämän tiedon poimin Kumouksen työnhakukurssilta :) 

3. Tee 60 %:sta työviikkoa

Lomalta palatessa ei tarvitse aloittaa sata-lasissa työnhakua ja näännyttää itseään viikossa epätoivon partaalle. Olet vapaa työskentelemään vaikka 4 tuntia päivässä tai kolmena päivänä viikossa. Voit itse päättää sopivat työskentelyajat ja edistää työpaikan löytymistä sen verran kuin sinusta tuntuu hyvältä. Koneita voi käynnistellä maltillisesti ja nauttia vielä kesäsäistä. Muista hymyillä joka aamu vessan peilistä katsovalle ihmiselle ja muistuta häntä, että työssäkäyvillä ei ole mahdollisuutta tällaiseen vapauteen.

4. Palkitse itsesi

Kun olet lähettänyt erityisen tärkeän työhakemuksen, saanut pitkään odottaneen tehtävän hoidettua (esim. puhelinsoitto), tai päivittänyt CV:si uuteen uskoon, muista palkita itsesi. Palkinnon ei tarvitse olla makeaa syötävää, vaan sen tulee olla juuri sinulle mieluisa asia: aikaa kunnon urheilutreenille, ilta elokuvissa, konserttielämys tai kalareissu.

Työnhakijana helposti unohtuu rennot kahvitauot tai muut hengähdyshetket, jotka taas työpaikalla ovat arkipäivää. Omat saavutukset on tärkeää tunnistaa ja niistä on syytä iloita. Minusta aivan parasta on saada viivata tehtävälistalta valmistuneet asiat yli ja lähteä illaksi Lindy Hop -treeneihin. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urasuunnittelua

Ystäväni kysyvät minulta usein mielipidettä ja neuvoa työhakemusten valmistelemiseen, CV:n muotoilemiseen tai yhteydenottotapoihin kiinnostavaa yritystä kohtaan. Olin jo aiemmin pohtinut yhteistä kokoontumista näiden teemojen äärelle ja syyskuussa saimme lopulta sovittua ajankohdan. ”Otin muuten lomapäivän tapaamistamme varten, nähdään siis Helsingissä!” Kun opiskelukavereilta löytyy tämän tason sitoutumista oman porukan ”urapäiviin”, ei voi kuin nostaa hattua. Ja samaan hengenvetoon todeta, että urasuunnittelu, urakehitys ja työllistymisasiat ovat meille nuorille aikuisille tosi tärkeitä juttuja. Vakituiselta vaikuttaneet työsuhteet eivät ehkä olekaan niin vakituisia ja kukaan meistä ei koe olevansa erityisen turvassa. Tuttujen ihmisten kanssa on hyvä ruotia arkojakin aiheita, kuten palkan suuruutta. Oli huojentavaa kuulla, että määritimme oman osaamisemme arvon hyvinkin samalle tasolle. Keskustelusta sai rohkeutta kertoa reilusti palkkatoiveensa sitä kysyttäessä, raha-as

Sutkautuksia

Nonniin. Keväinen keuhkotauti saavutti minutkin herran vuonna 2022, joskaan kyseessä ei ollut korona vaan jokin muu erittäin epämiellyttävä puheeäänen ja voimat vievä tauti. Se oli viimeinen kannustin, suorastaan tarjottimella eteen tuotu vaihtoehto, ladata maksullisen podcast-palveluntarjoajan ilmainen 2 viikon tutustumisjakso ja uppoutua Antti Holman uuden podcastin pariin aina niinä hetkinä, kun en yskinyt keuhkojani pihalle mykkyrässä lattialla tai ollut unessa.  Onpa sillä Holmalla kivoja sutkautuksia ja näkemyksiä! Jäin pohtimaan mikä on nykyään se kanava, jonne voisi itse suoltaa omasta mielestään hauskoja sutkautuksia ilman painetta olla asiallisen tarkka tai muuten pätevä. Twitterkin on lähinnä pelottava ammatillisen pätemisen paikka, ei sinne kehtaa kirjoittaa mitään omia persoonallisia ajatuksiaan. Eikä huvita, aina kun sinne erehtyy menemään niin silmille ryöpsähtää jokin makaaberi metsäkeskustelu tai vähemmistöjen oikeustaistelu-ketju. Aina on kaikki huonosti ja lukijalle

Suomi 100 - edelläkävijyyttä vai menneissä kieriskelyä?

Juttelin ystävieni kanssa itsenäisyyspäivän juhlamenoista. ”Meidän kunnassa lasketaan seppeleet kaikille hautausmaille, sytytetään kynttilät, kirkossa pidetään juhlamessu, on juhlalounas ja perinteisiä puheita.” Pohdimme miksi itsenäisyyspäivän juhlimisen pitää olla niin kamalan ankeaa ja miksi aina muistellaan sota-aikoja? Voisiko olla vaihteeksi jotain muuta, edes tällaisena juhlavuonna? Meistä suomalaisista puhutaan edelläkävijöinä. Meillä on sopivasti kaikkea ja maassamme on paljon hyvää. Mutta takertuminen menneeseen ei tuo meille parempaa huomista. Itsenäisyyden saavuttamiseksi on tehty valtavia uhrauksia, joiden seurauksia kannamme edelleen mukanamme mm. sulkeutuneisuuden ja osattomuuden kokemuksina. Suomi on uudistusten äärellä: terveyspalvelut muuttuvat, osallistuminen muuttuu, liikenne muuttuu, ruoka muuttuu, elinkeinot muuttuvat. Työ muuttuu. Muutokset ovat nopeampia kuin mihin hallinnon uudistumiskyky yltää. Ison laivan kääntyminen on muutenkin hidasta, nyt sen h